Vittumainen toukokuu osa 2
Ja vittuuntuminen jatkuu. Tai en kyllä tiedä oonko edes vittuuntunut tästä. Loppujen lopuksi olo ei ole paljoakaan erillainen. Viime yönä (eli 18-19. päivien välinen yö) tuli sitten erottua A:sta. Hän sai tarpeekseni miun itseinhosta ja siitä miten erkaantunut olen tästä maailmasta. Ja hän ite on käynyt samankaltaisia asioita läpi noin vuosi ennen kuin tavattiin. Ja minä sain tarpeekseni hänen vittuilustaan. Että vaikka ihminen sanoo, että on käynyt saman läpi ja vaikka pitäisikin paikkansa, niin ei näköjään heru ymmärrystä. Noh ei oo miun häviöni se. Ainoo oikea ratkaisu hälle ois se, että sulkisin itteni jollekkin vitun osastolle, minne en tosiaankaan halua. Ja koska en halua niin siitä ei ois pätkääkään apua. Ja vanhempienikaan mielestä sille ei ole tarvetta. Eikä sillä, että äitini on vahvasti sitä mieltä, että kaikki ongelmani alkoivat A:n tapaamisen myötä. Mikä voi täysinkin pitää paikkansa. Katsotaan mihin suuntaan lähen mieleltäni. Vuosi ja reilu 4 kuuk...