Ugiza's Life

...ja tätä kirjoittaessa sataa vettä ja räntää. Taas on aikaa kulunut viimeisestä postauksesta ihan liiaksi. En enää edes itse muistanut mitä siinä luki ennen sen uudelleen lukemista. Sen verta siitä aikaa, että olemme päässeet toisesta inhokki vuodenajasta toiseen. Ja tulevana sunnuntaina käännetään jo kelloja takaisin talviaikaan. Tämä on jo viides kerta kun tämän postauksen kirjoitan. Edelliset jääneet luonnoksiksi. Pitäisi niitäkin poistella kun niitä on viime vuodelta asti. Tai ainakin ne joiden asiat on käsitelty (Luonnoksissa esim. 3 asiaa haaste, vois sen varmaan päivittää ja julkaista jossain välissä). Koska rupean käymään kuin papupata aina näitä kirjoitellessa ja loppujen lopuksi en tykkää siitä mitä olen kirjoittanut, niin teen tämän lista muodossa vanhimmasta uusimpaa: Poikaystävästä erottu lopullisesti Ollaan siltikin kavereita/ystäviä Kesällä lähinnä mökillä uiden ja saunoen, kiitos helteiden Kyykäärmes söi kaikki kivat sisiliskot mökiltä :( Kämp...

Miksi ihmiset sanovat ymmärtävänsä vaikkeivat ymmärrä? Miksi ihmiset sanovat käyneensä saman läpi ja ymmärtävänsä siuta vaikkeivat oikeasti ymmärrä? Miksi he esittävät ystävääsi vaikkeivat oikeasti halua sitä olla? Miksi he hylkäävät sinut silloin kun eniten heitä tarvitset? Miksi he vaan satuttavat siuta? Miksi et osaa päästää heistä irti? Miksi he haluavat lähettää sinut vain pöpilään vaikka terapeuttisi on toista mieltä? Miksi edes yritän selittää ongelmiani heille? Miksi edes yritän enää? Miksi? Hyvästi A. Toivottavasti sulla on parempi loppuelämä ilman miuta.

Ja vittuuntuminen jatkuu. Tai en kyllä tiedä oonko edes vittuuntunut tästä. Loppujen lopuksi olo ei ole paljoakaan erillainen. Viime yönä (eli 18-19. päivien välinen yö) tuli sitten erottua A:sta. Hän sai tarpeekseni miun itseinhosta ja siitä miten erkaantunut olen tästä maailmasta. Ja hän ite on käynyt samankaltaisia asioita läpi noin vuosi ennen kuin tavattiin. Ja minä sain tarpeekseni hänen vittuilustaan. Että vaikka ihminen sanoo, että on käynyt saman läpi ja vaikka pitäisikin paikkansa, niin ei näköjään heru ymmärrystä. Noh ei oo miun häviöni se. Ainoo oikea ratkaisu hälle ois se, että sulkisin itteni jollekkin vitun osastolle, minne en tosiaankaan halua. Ja koska en halua niin siitä ei ois pätkääkään apua. Ja vanhempienikaan mielestä sille ei ole tarvetta. Eikä sillä, että äitini on vahvasti sitä mieltä, että kaikki ongelmani alkoivat A:n tapaamisen myötä. Mikä voi täysinkin pitää paikkansa. Katsotaan mihin suuntaan lähen mieleltäni. Vuosi ja reilu 4 kuuk...