Ugiza's Life

Niin koitti 15. päivä toukokuuta. Päivä jona Hatsune Miku: Project DIVA Future Tonen Switch portti julkaistiin länsimaissakin nimellä Hatsune Miku: Project DIVA Mega Mix. Minä kuten vaikuttaisi moni muukin, odottelivat keskiön tuloa jotta päivä vaihtuisi ja pääsisi hakkaamaan painikkeita lievän sekasorron vallitessa. Keskiö tuli ja meni ja niin kello tuli 2 aamuyöllä, kunnes päätin itse odotuksen lopettaa. Kerkeishän sitä koko seuraavan päivän pelaamaan. Aamulla kello 9 ylös ja Switch päälle ja ei vieläkään. Ei muuta kuin aamurutiineihin ja suihkuun. Klo 12 tuli ja meni ja ei vieläkään mitään. Maksikirjeenkin kerkesi tässä välissä hakemaan postista ja takaisin tullessa ei vieläkään päässyt pelaamaan.

Hopsan. Aika päässyt taas vaihteeksi vierähtämään postauksien välillä. Helmikuun olin aattellut olla ns. lomilla kun ei jaksanut tietokoneella istuskella koulutuksen näyttötöiden jälkeen. Sit tuli into blogata ja ideoita postauksista niin tänne kuin Rändöm Timen puolelle, mutta sitten alkoi kaikkee paskaa tapahtumaan ja into meni melkeinkö kaikkeen. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja aktivoitua edes RT:n puolella päivittelemään aktiivisemmin. 31. tammikuuta tosiaan tuli valmistuttua kuolutuksesta 4 arvosanalla (1 - 5 arviointi), joka oli paremmin kuin odotin. Tietenkään tuon jälkeen ei ole tullut koodattua yhtään mitään, vaikka sivustokoodia olen esim. Howrsen puolella kaivellut. Lisäksi ideat mitä sattui olemaan kuukausi takaperin ovat kadonneet tuhka tuuleen, koska hölmönä ei kirjoittanut mihinkään alas. Kohta kuukauteen ei ole ollut mitään menoja. Ainoastaan mitä käynyt ulkona on kerran kaupassa ja pari päivää erakossa äitillä kun kattoremontti. Ei ole enää perillä ...

Tätä kirjoittaessa televisiossa pyörii Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas. Syön Elosen Suomi leivosta (Valkosuklaa ja puolukka) ja juon Nordqvistin Itämeren helmi: Helsinki teetä. Olo ei ole mikään mahtava. Mutta se tästä nykyisestä hetkestä. Mutta mitä minulle oikein on kuulunut näinä edellisinä kuukausina? Koulussa on tullut käytyä vaihtelevasti. Alkusyksy meni hyvin mutta syksyn edetessä alkoi tulla sitten poissaoloja. Lopulta olin jälleen kerran kuukauden poissa koulun penkiltä. Jos koulusta ei olisi ryhmänohjaaja ja erityisopettaja miuta kysellyt, et miten menee niin en olisi sinne varmaan mennyt takaisin. Olen melkein nyt sieltä marraskuun puolesta välistä siellä käynyt istumassa, mitä nyt joinain päivinä en vain ole yksinkertaisesti jaksanut nousta sängystä ennen klo 14. Klo 8 - 15 ahdistavassa paikassa istuminen vie erittäin paljon voimia. Projekti on päättynyt jo marraskuun alkupuolella ja no koska tuli poissaoloja niin se jäi taas kesken. Pitäisi...

Tässä postauksessa puhun vain ostoksistani. Pääkopan asiat saa jäädä myöhempään kertaan. Aloitetaan muistetusta eli Averista. Ulkopaketti on simpeli, mutta tyylikäs. Itse kun olen "harakka" niin noi säyhkyvät kuvat (esim. PLG2 tuossa etu reunassa ja kuvakkeet ei näkyvälä reunalla), joita puhelin ei osaa napata, kiinnittävät huomion. Takakannessa on sitten 12 eri kieleksi laitteen ominaisuuksi ja mitä paketti pitää sisällään. Mutta jatketaanpa etiäpäin. Paketin avattua siten saman tien tervehtii itse laite ja kamala uuden muovin tuoksu. LPG2 haisee siltä edelleenkin vaikka kyseinen laite onkin ollut minulla jo kuukauden ja ei paketissa. LPG2 on alustassaan tukevasti eikä siitä oikeastaan tahdo lähteä irti kun sen siihen takaisinkin laittaa. Laitteen alta sitten löytyy kun Vaahtomuovin poistaa Quick Guide, USB-, 4-pole 3.5 mm Audio kaapeli ja HDMI kaapeli (mikä voisi olla hivenen pitempi, tällä hetkellä noin ~35cm). Itse laitteen koko ei ole päät...

En tiedä montako kertaa olen tämän nyt alusta aloittanut. Tietyn pisteen jälkeen en vaan osaa laittaa ajatuksiani järkevään järjestykseen. Joten anteeksi näin alkuun jos teksti muuttuu pökkelöksi ja hankalasti ymärrettäväksi. En vaan enää jaksa tätä työstää. Ja kuvia ei ole nimeksikään. Jos en edelliset postauksen lukenut on tietoinen, että olen tosiaan psykologin luona käynyt ja psykiatrin luokse olis ollut tarkoitus tänä vuona käydä. Sen verta itselläni kerrankin oli tuuria, että psykiatrille olikin vapaa aika 9.12. joten sielä sitten tuli käytyä.  Masennusta ei todettu, vaikka viitteitä siihen suuntaan onkin. Suhteellisen paha ahdistuneisuus häiriö kylläkin. Ei uskois vai mitä? Mutta tosiaan ihmisten kanssa kasvotusten oleminen on hankalaa, saati sitten heille puhuminen. Kaikki mitä sanot tulee jossain vaiheessa kummittelemaan, että oliko tuo hölmösti sanottu ja miten sen oisi voinut sanoa paremmin. Tai jos tuli tehtyä jotain niin olisko kannattanut jä...

Viime kerrasta on taasen aikaa. Lukuvuosi on melkeinkö mennyt vain jatkuvissa ryhmäprojekteissa. Eivät oikein miuta innosta. Itse asiassa ahistaa tehdä noita ryhmäprojekteja kun muut ryhmäläiset ottaa ne aina niin tosissaan. Me ollaan koulussa oppimassa. Eli ei haittaa vaikkei saataiskaan projektia siihen kuntoon mihin pitäisi. Koulussa on varaa tehdä virheitä joita työelämässä ei sitten kannata tehdä ja virheistäkin oppii. Vähemmästäkin tulee ahistus. Mutta hyvänä puolena vihdoin ja viimein tuli käytyä kuraattorin juttusille perjantaina 28.10. Tietenkään hänellä ei ole psykologin koulutusta mutta uskoo, että miulla voipi olla sosiaalisten tilanteitten pelko. Sainpahan häneltä psykologin numeron joka koulussa vetää juuri sosiaalisen tilanteita pelkääville ryhmää. Että hänellä on kokemusta. Hänellekkin aika 10.11. että yllättävän pian. Luulisi että olisin joutunut odottamaan kauemmin vapaata aikaa. Onneksi on toi kaveri (puhutaan vaikka A:na (poikaystänä *köh*) ) joka on tu...

Välillä tuntuu ettei kahdessa viikossa tapahdu yhtikäs mitään. Välillä sitten tuntuu että joka päivä tapahtuisi jotain. Ensinnäkin sain 30.12.-14 pelattua tarinallisesti Transformers: Revenge of the Fallen - The Gamen läpi. Kumpikin campaing on pelattu 45% läpi. Se olisi vieläkin kesken ellei Purble olisi minulle yhtä tehtävää suorittanut. Vihaan lentävillä hahmoilla pelaamista. Aina jäät ilmaan, kun pitäisi laskeutua, ja kun haluat jäädä ilmaan ampumaan vihollisia, putoat kuin kivi. Vaikka tuossa pelissä olisikin vielä tekemistä, josta saisi palkintoja (esim. G1 episodeja) ja tietenkin Trophyjä, niin en usko siihen palaavani. Ainakaan heti. Perjantaina sitten (2.1) postiluukusta putosi, mikäs muukaan kuin Hatsune Miku: Project DIVA F 2nd, jota on sieltä helmikuusta 2014 asti ootettu. Sain samana iltana sitten kaikki 40 kappaletta soitettua kerran läpi Normalilla. Ei siihen mennyt kuin 3 tuntia. Tätä kirjoittaessa olen soittanut jokaisen kappaleen vähintaan kerran Easy:ll...

Blogiani lukeneet ovat varmaan huomanneet et pidän Transformersin lisäksi Hatsuna Miku: Project Divoista (ja kappaleista ylipäätään)? Mini Controller Noh, noihin PS3:n Divoihin on tehty Arcaden mukaiset ohjaimet. Tai no melkein, mutta kumminkin. Koska en pysty Arcade konsolia ostamaan niin haluaisin edes tälläisen ohjaimen. Näitäkin on kahta eri kokoa. Mini Controller (kuvassa) ja täyskokoinen versio. Tayskokoisesta versioista en edes uneksi vaikka siinä oliskin mahdollisuus vaihtaa painikkeiden paikkoja ja niissä olis LED -valot. Mutta hinta siellä 600 eurossa... Minin hinnat lähtevät sieltä 81,76 dollarista (ilman postikuluja mitkä on sen 74,84 dollaria). Ja tämä on sitten tietenkin käytetyn hinta. Ihan uusi lähtee sitten siitä 138,00 dollarista (+ 25,04 postikulut). Ja sitten kun noihin lisätään kaikkia muita (olemattomia) kuluja... Siitä se ajatus sitten lähti. Ai mikä ajatus? Noh, oman ohjaimen rakentaminen tietty! Kaikki tarvittavat osat etitty iskällä ...

Jea, jea. Jätin viikon välistä joo. Vitutus bloggerin kanssa katsokaa. Syytä tähän en jaksa muistaa. Tää viikko on sitten mennytkin huonetta vähän järjesteltäessä ja emulaattoreita toimimaan saadessa. Tuli käytyä Jyskissä ostamassa hyllyjä. Kun tuli hankittua toi parvisänky niin tuli hieman lisää tilaa. Ja koska vanha kirjahyllyni oli jo täynnä niin ollut katselussa uus. Mutta koska vain 65 € nii tuli ostettua kaksi. Ovat sitten Gelsted nimisiä. Korkeutta näillä on se 164 cm et mahtuvat hyvin (syvyys 29 cm, leveys 61). Jää huima 1 cm sängyn pohjan ja näitten hyllyjen väliin (mahtuivat myös Nissan Micraan). Ja työkaluja ei tarttee. Senkun naksauttaa hyllyt paikalleen. Takaseinä ja sivut kun on saranoilla kiinni toisissaan. Eipä tarttee mun mangojen ainakaan olla enää pahvilaatikossa. Jos haluat lukea Naruto Nro. 1 niin nostappa sen päällä olevia mangoja pois. Ja niistä emulaattoreista. Pikkuveljeni PSP antoi vihdoin ja viimein pelaamiselleni periksi. Kai se sadas...

Opin tässä viikon aikana yhden hyvän asian. Jos menet kauppaa, olkoon ostos miten pieni tahansa, tarkista maksukorttisi kate. Kävi itselleni nimittäin niin, että menin kauppaa ostamaan leipää, jauhelihaa ja maitoa ja muistin että käyttötilillä on tarpeeksi niiihin. Eipä ollutkaan. Ja tietenkään käteistäkään ei ollut tarpeeksi kattamaan loppuja. Meeppä siinä sitten kotiin ettimään rahaa. Eikä tietenkään löytynyt muita kuin 50 sentistä alaspäin. Kyseinen päivä meni muutenkin vallan loistavasti! Samana päivänä oli Laitteiston ja käyttäjätuen esitelmä Kotiryhmästä ja unohin kirjaimellisesti miten luetaan. Olkoon se luokka kuinka mukava ja niin pois päin niin silti ahistaa esittää yhtään mitään. Ei silleen, että se pelkälle opettajallekkaan olis helppoa.. Ja eilen oli myös onnenpäiväni. Eilen nimittäin julkaistiin Hatsune Miku: Project DIVA F 2nd. Ainoa ongelma on se, ettei minulla ole: Rahaa Luottokorttia  Amazon.com ei nimittäin hyväksy Visa Electron -korttiani. Olen ...

Tämä viikko on ollut täynnä kaikkea. Ensinnäkin löysin vihdoin ja viimein toimivan koodi paketin, jonka avulla voin katsoa DVD elokuvia. Windows 8 kun on suunniteltu puhelimille ja tableteille, niin siihen ei ole asennettu sellaista koodinpurkuohjelmaa, joka purkaisisi video DVD formaattia. Onneksi sieltä tulee Windows 9, mutta parempi olis varmaan mennä takas 7:aan. Tuli pitkän harkinnan jälkeen ladattua kiinalaisten tekemän Hatsune Miku: Project DIVA pc. Ei olisi kannattanut. Sain nimittäin erittäin bugisen pelin lisäksi troijalaisen. Mutta sen arvasinkin. Ilmaiset pelit, on ne sitten mistä ladattuja, ovat aina riski. AC Brotherhoodia tuli pelattua mutten päässyt radikaalisti etiäppäin. Kun ei osaa lukea karttaa niin aika vaikeata on päässä etiäppäin. x) Jotenkin menen aina pois päin niistä tehtävistä mitä pitäisi tehdä. Pikkuveljen kanssa tuli myös Left 4 Dead 2 pelattua kun sain mikilliset kuulokkeet. Ainoa ongelma oli se et asetukset oli päin helvettiä niin mikin kui...

En ole paljoa viimeaikoina pelaillut muuta kuin Pasianssia... Viikonloppuna sain itseäni niskasta sen verran kiinni että ryöstin pikkuveljeni PSP:n (omistan itse vain PSPGo:n), että pääsin pelaamaan Hatsune Miku: Project Diva Extend:ä. Olen kyseistä peliä pelannut 70 tuntia ja sen "pikkuveljeä" Project Diva F:ä yli 100 tuntia. Edes viiteen Pokémon -peliini en ole yhteensä käyttänyt noin paljoa aikaa... Mutta se saattaa johtua siitä, että Hatsune Miku: Project Divoissa ei ole tarinaa niin kuin kaikissa muissa peleissäni. En nimittäin oikein tykkää sellaisista peleistä, joissa se tarina menee samaa rataa teenkö mitä tahansa toisin. Tai sitten se on se kun suurin osa kappaleista on ennestään tuttuja ja tarttuvia (vaikken japania osaakaan). Project Divojen idea on erittäin yksinkertainen. Jokaisesta ilmansuunnasta leijuilee merkkejä ja sinun pitää vain painaa oikeaan aikaan samaista painiketta tai yhdistelmää. Helppoa vai mitä? Taustalla pyörii musiikkivideo ja merkkejä saa...