Ugiza's Life

Ja vittuuntuminen jatkuu. Tai en kyllä tiedä oonko edes vittuuntunut tästä. Loppujen lopuksi olo ei ole paljoakaan erillainen. Viime yönä (eli 18-19. päivien välinen yö) tuli sitten erottua A:sta. Hän sai tarpeekseni miun itseinhosta ja siitä miten erkaantunut olen tästä maailmasta. Ja hän ite on käynyt samankaltaisia asioita läpi noin vuosi ennen kuin tavattiin. Ja minä sain tarpeekseni hänen vittuilustaan. Että vaikka ihminen sanoo, että on käynyt saman läpi ja vaikka pitäisikin paikkansa, niin ei näköjään heru ymmärrystä. Noh ei oo miun häviöni se. Ainoo oikea ratkaisu hälle ois se, että sulkisin itteni jollekkin vitun osastolle, minne en tosiaankaan halua. Ja koska en halua niin siitä ei ois pätkääkään apua. Ja vanhempienikaan mielestä sille ei ole tarvetta. Eikä sillä, että äitini on vahvasti sitä mieltä, että kaikki ongelmani alkoivat A:n tapaamisen myötä. Mikä voi täysinkin pitää paikkansa. Katsotaan mihin suuntaan lähen mieleltäni. Vuosi ja reilu 4 kuuk...

Tää toukokuu on mennyt niin päin vittua ku olla ja voi. Ensimmäiseksi yksikään nauhoitusohjelmani ei toimi. Tai jos toimivat niin ääni nauhoittuu niin rätisevänä, että edes Audacityllä siitä ei saa kuuntelu kelpoista (tämä Sharen a.k.a ShadowPlay kanssa). Toinen ääripää sitten se, että ääni nätti ja kaikkea, mutta ohjelma sitten pätkittäin nauhoittaa (OBS).. Loppujen lopuksi asensin OBS Studion, mikä sitten toimi moitteetta paitsi, että tallensi .flv muotoon mitä ei Vegasi tunnista eikä elokuvatyökalu. Ei siinä, Avidemux auki ja video sinne ja tallennus. Paitsi, että joku meni pieleen ja Vegasi kaatuu aina ku yrität avata kys. videon siinä. Ei muuta elokuvatyökalulla sitä aukomaan, mutta kuvaa ei tuu vaikka se näkyiskin videon toistossa. Ei muuta ku Avidemux taas auki ja se siinä sitten pariin otteeseen jäätyä ja kaatua. Neljännellä kerralla sitten onnistuin videon siinä avaamaan ja tallentamaan eri tiedostomuotoon. Vegas taas auki ja se sitten pariin otteeseen kaatuu ...

Taas tullut tällä puolella oltua hiljaa. Luonnoksissa oottais pari kolme tekstiä, mutta en saa niitä kirjoiteltua loppuun asti. Alkuun kyllä pääsee, mutta sitten tietyssä pisteessä katkeaa ajatuksen juoksu ja homma jää siihen. Ei sillä, että elämässä ei tällä hetkellä ole muutenkaan sisältöä. Toista kuuta saikulla ja ensikuun alussa taas aika psykiatsille ja mietinnöissä miten täästä jatketaan. Uuden lääkityksen olen saanut, jossa ei ole haittavaikutuksena pahoinvointia. Mitä se aiheuttaa mm. uneliaisuus, mutta se ei haitaa kun illalla ottaa. Mutta viime aikoina on kyllä käynyt mielessä vaikuttaako se ollenkaan. Mieli kun melkeinkö pysynyt samana vaikka parempia päiviä onkin enemmän. Olen terapeuttini kanssa tehneet erillaisia testejä mm. muistini testaamiseksi. Ens perjantaina sitten käydään niitä läpi. Energiaa ei vaan jotenkaan tunnu olevan mihinkään "luovaan". Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos tuo yhtään mitään.

Tässä postauksessa puhun vain ostoksistani. Pääkopan asiat saa jäädä myöhempään kertaan. Aloitetaan muistetusta eli Averista. Ulkopaketti on simpeli, mutta tyylikäs. Itse kun olen "harakka" niin noi säyhkyvät kuvat (esim. PLG2 tuossa etu reunassa ja kuvakkeet ei näkyvälä reunalla), joita puhelin ei osaa napata, kiinnittävät huomion. Takakannessa on sitten 12 eri kieleksi laitteen ominaisuuksi ja mitä paketti pitää sisällään. Mutta jatketaanpa etiäpäin. Paketin avattua siten saman tien tervehtii itse laite ja kamala uuden muovin tuoksu. LPG2 haisee siltä edelleenkin vaikka kyseinen laite onkin ollut minulla jo kuukauden ja ei paketissa. LPG2 on alustassaan tukevasti eikä siitä oikeastaan tahdo lähteä irti kun sen siihen takaisinkin laittaa. Laitteen alta sitten löytyy kun Vaahtomuovin poistaa Quick Guide, USB-, 4-pole 3.5 mm Audio kaapeli ja HDMI kaapeli (mikä voisi olla hivenen pitempi, tällä hetkellä noin ~35cm). Itse laitteen koko ei ole päät...

En tiedä montako kertaa olen tämän nyt alusta aloittanut. Tietyn pisteen jälkeen en vaan osaa laittaa ajatuksiani järkevään järjestykseen. Joten anteeksi näin alkuun jos teksti muuttuu pökkelöksi ja hankalasti ymärrettäväksi. En vaan enää jaksa tätä työstää. Ja kuvia ei ole nimeksikään. Jos en edelliset postauksen lukenut on tietoinen, että olen tosiaan psykologin luona käynyt ja psykiatrin luokse olis ollut tarkoitus tänä vuona käydä. Sen verta itselläni kerrankin oli tuuria, että psykiatrille olikin vapaa aika 9.12. joten sielä sitten tuli käytyä.  Masennusta ei todettu, vaikka viitteitä siihen suuntaan onkin. Suhteellisen paha ahdistuneisuus häiriö kylläkin. Ei uskois vai mitä? Mutta tosiaan ihmisten kanssa kasvotusten oleminen on hankalaa, saati sitten heille puhuminen. Kaikki mitä sanot tulee jossain vaiheessa kummittelemaan, että oliko tuo hölmösti sanottu ja miten sen oisi voinut sanoa paremmin. Tai jos tuli tehtyä jotain niin olisko kannattanut jä...

Taas pikkukirjelmän aika. Koulu tuntuu pyörivän paikallaan. Ollaan käyty Unityä läpi, muttei siitä opetuksesta ole paljoakaan mieleen jäänyt. Ei silleestään, meillä on ollut kiinalaisia vaihto-opiskelijoita pari viikkoa (lähtivät jo) joten opetus on ollut englanniksi. Ja jos minua vähäänkään tuntee niin tietää miten huono kuullun ymmärtäminen minulla on englannin kanssa (ja tuottaminen mutta se on melkeinkö ihan eri asia). Asiat sain tehtyä open perässä muttei siitä ole paljoakaan hyötyä jos ei ymmärrä mitä mikäkin komento tekee. Onneksi Unityllä on paljon tutoriaaleja sivuillaan, joten sieltä pitänee sitten alkaa käymään läpi. Ei silleen että pitäisi erään tutoriaalin avulla tehdä muutenkin peli ja sitä sitten muokata oman näköiseksi. Tammikuuhun aikaa eikä hajuakaan minkänäköistä siitä teen. Vielä kyllä pitää Skriptejä korjailla, koska viholliset eivät suostu kuolemisen jälkeen katoamaan vaan jäävät kävelemään ikuisesti pelikentälle. Kaikki näyttäisi olevan omaan silmääni k...

Viime kerrasta on taasen aikaa. Lukuvuosi on melkeinkö mennyt vain jatkuvissa ryhmäprojekteissa. Eivät oikein miuta innosta. Itse asiassa ahistaa tehdä noita ryhmäprojekteja kun muut ryhmäläiset ottaa ne aina niin tosissaan. Me ollaan koulussa oppimassa. Eli ei haittaa vaikkei saataiskaan projektia siihen kuntoon mihin pitäisi. Koulussa on varaa tehdä virheitä joita työelämässä ei sitten kannata tehdä ja virheistäkin oppii. Vähemmästäkin tulee ahistus. Mutta hyvänä puolena vihdoin ja viimein tuli käytyä kuraattorin juttusille perjantaina 28.10. Tietenkään hänellä ei ole psykologin koulutusta mutta uskoo, että miulla voipi olla sosiaalisten tilanteitten pelko. Sainpahan häneltä psykologin numeron joka koulussa vetää juuri sosiaalisen tilanteita pelkääville ryhmää. Että hänellä on kokemusta. Hänellekkin aika 10.11. että yllättävän pian. Luulisi että olisin joutunut odottamaan kauemmin vapaata aikaa. Onneksi on toi kaveri (puhutaan vaikka A:na (poikaystänä *köh*) ) joka on tu...