Ugiza's Life

Tätä kirjoittaessa televisiossa pyörii Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas. Syön Elosen Suomi leivosta (Valkosuklaa ja puolukka) ja juon Nordqvistin Itämeren helmi: Helsinki teetä. Olo ei ole mikään mahtava. Mutta se tästä nykyisestä hetkestä. Mutta mitä minulle oikein on kuulunut näinä edellisinä kuukausina? Koulussa on tullut käytyä vaihtelevasti. Alkusyksy meni hyvin mutta syksyn edetessä alkoi tulla sitten poissaoloja. Lopulta olin jälleen kerran kuukauden poissa koulun penkiltä. Jos koulusta ei olisi ryhmänohjaaja ja erityisopettaja miuta kysellyt, et miten menee niin en olisi sinne varmaan mennyt takaisin. Olen melkein nyt sieltä marraskuun puolesta välistä siellä käynyt istumassa, mitä nyt joinain päivinä en vain ole yksinkertaisesti jaksanut nousta sängystä ennen klo 14. Klo 8 - 15 ahdistavassa paikassa istuminen vie erittäin paljon voimia. Projekti on päättynyt jo marraskuun alkupuolella ja no koska tuli poissaoloja niin se jäi taas kesken. Pitäisi...

Miksi ihmiset sanovat ymmärtävänsä vaikkeivat ymmärrä? Miksi ihmiset sanovat käyneensä saman läpi ja ymmärtävänsä siuta vaikkeivat oikeasti ymmärrä? Miksi he esittävät ystävääsi vaikkeivat oikeasti halua sitä olla? Miksi he hylkäävät sinut silloin kun eniten heitä tarvitset? Miksi he vaan satuttavat siuta? Miksi et osaa päästää heistä irti? Miksi he haluavat lähettää sinut vain pöpilään vaikka terapeuttisi on toista mieltä? Miksi edes yritän selittää ongelmiani heille? Miksi edes yritän enää? Miksi? Hyvästi A. Toivottavasti sulla on parempi loppuelämä ilman miuta.

Viime kerrasta on taas vierähtänyt aikaa. Kuten osa saattaa tietää olen palannut koulun penkille. Siitä kerron varmaan myöhemmin lisää miten mennyt ja miltä tuntunut. Ennen kuin menen harrastukseen numero kaksi niin kerron vähän miniatyyrien edistymisestä. Näyttää viellä pelkältä muovi klöntiltä... Ne on edistyneet kyllä erittäin vähän, mutta yksisarvista olen saanut maalailtua ja sen kanssa päädyin pinkiin harjaan vaikka laventeli olisikin houkutellut. Käytän sitä varmaan sitten jossain toisessa satuheppa miniatyyrissä värinä. Olen aikaisemmin käyttänyt Citadelin maaleja, mutta niissä on ongelmana erittäin huono maalipurkin suunnittelu. Vaikka kuinka hyvin yrität niitä suojella kuivumiselta niin aina vähintään 1/3 niistä kuivuu purkin pohjalle. Olen sitten päättynyt siirtymään The Army Painterin Warpaints -maaleihin. Niissä on järkevimmät purkit ja kannet, sekä kuulemani mukaan eivät kuivu niin nopeaan kuin Citadelin. Tietenkin ainakin Centaur Skin mitä käytin pinkinä ...

7. Helmikuuta julkaisussa postauksessa mainitsin, että kerron teille joku päivä 'Harrastuksestani'. Aika sitä rajoittaa kun uudet kuvatkin tullut otettua, vaikka maalailussa mentykkin etiäpäin tässä ajassa. Eli kyseessä on miniatyyrejä. Mistä miniatyyreistä tarkalleen puhun? Warhammereista. Niin 40k (Warhammer 40 000), Age of Sigmar ja jos käsiini saan Fantasy Battle. Ja niistä kiinnostavat eniten Tyranidit 40k:sta, Armies of Death Age of Sigmar:sta ja Bretonnian joukosta Fantasy Battlesta. Tyranidejä on Battleforce ja yksi yksinäinen Hormagaunt paketti (tarkoitus hankia vielä Start Collectin pakkaus ainakin), Armies of Death:sta on Skeleton Horde startti paketti ja Bretonniaa sitten vanhempi startti pakkaus (3 Pegasos knightia yhden sijaan) ja Louen Leoncoeur (King Louen the Lionhearted). Tarkat määrät kuvien yhteydessä. Pelaamaan rupian varmaan ainakin ihan yksityisissä tiloissa. Eli miuta on turha ettiä Figuseuroista tai Fantasianpeleistä pelailemasta. Jos on jok...

Tää toinen osuus on tuottanut enemmän ja vähemmän päänvaivaa... Se miten toteutan ja niin edelleen. Ja myös se että kerronko liikaa itsestäni tämän myötä on käynyt mielessäni. Mutta antaa nyt olla. Edellisestä jo se kuukausi aikaa. Päätin sitten loppujen lopuksi ottaa kohtia yhteenvedosta, mitkä voivat selittää erinäisiä asioita itsestäni ja siitä miksi välillä toimin niin kuin toimin. Tietenkin joillekin olen ja tulen aina olemaan se tärkeilevä kusipää, jonka pitäisi poistua Internetistä oman turvallisuuteni vuoksi, mutta meh. En jaksa enää välittää mitä muut miusta ajattelevat. Kaikkia ei voi miellyttää vaikka kuinka haluaisi. Sori Stampit, mutta oppinu ne viime aikoina jokaiseen kuvaan laittamaan. Fontina toimii Galdino Otten tekemä Top Secret Stamp -fontti. Linkki Dafont sivulle. Yhteenveto Koko tulokset Mitä nämä testit pitivät sisällään ihan suomeksi? Tietenkin klassisen musteläiskätestin, päässälaskuja & numero/sanalistoje...

Ensimmäinen asia jonka haluan sanoa on se, että A on takasin elämässäni. Viikko oltiin erossa ja nyt sitten taas seurustellaan, kunnes mulla menee hermo häneen ja hänellä hermo miuhun. Mun puolesta se saa sitten olla se viimeinen kerta. 24.6. Unohtakaa mitä sanoin. Joko loppu tai tauolla. Mutta joo tämän postauksen pää aiheeseen, eli niihin testien tuloksiin. Miksi osa 1? Siksi koska tuon toisen pituus on sitä luokkaa etten jaksa siihen ny paneutua ja tämäkin jo oottanut luonnoksissa melkein sen 3 viikkoa. En muista kerroinko jo, mutta kävin sitten myös Erityisopettajan luona tekemässä lukitestin (en kertonut vai mitä?). Tuloksena lievä lukihäiriö. Tietenkään koulun testi ei ole kattava, että jos sellaisen haluaisi joutuisi ajan varaamaan muualle. Itselleni ainakin tällä hetkellä tästä koulun testistä saatu tulos on riittävä. Ekana näitä ihan virallisia tuloksia. Niitten jälkeen selityksiä. Pseudosanat ovat epäsanoja, jos joku ei jo tiennyt. Kute...

Ja vittuuntuminen jatkuu. Tai en kyllä tiedä oonko edes vittuuntunut tästä. Loppujen lopuksi olo ei ole paljoakaan erillainen. Viime yönä (eli 18-19. päivien välinen yö) tuli sitten erottua A:sta. Hän sai tarpeekseni miun itseinhosta ja siitä miten erkaantunut olen tästä maailmasta. Ja hän ite on käynyt samankaltaisia asioita läpi noin vuosi ennen kuin tavattiin. Ja minä sain tarpeekseni hänen vittuilustaan. Että vaikka ihminen sanoo, että on käynyt saman läpi ja vaikka pitäisikin paikkansa, niin ei näköjään heru ymmärrystä. Noh ei oo miun häviöni se. Ainoo oikea ratkaisu hälle ois se, että sulkisin itteni jollekkin vitun osastolle, minne en tosiaankaan halua. Ja koska en halua niin siitä ei ois pätkääkään apua. Ja vanhempienikaan mielestä sille ei ole tarvetta. Eikä sillä, että äitini on vahvasti sitä mieltä, että kaikki ongelmani alkoivat A:n tapaamisen myötä. Mikä voi täysinkin pitää paikkansa. Katsotaan mihin suuntaan lähen mieleltäni. Vuosi ja reilu 4 kuuk...