Ei palattu astialle nopeammin kuin viimeeksi

Vuotta menny jo reilusti ja tässä teille vuoden toinen postaus. x)

Viimeeksi kertoilin vähän työn alla olevasta hahmoprojektista. Se ei mennyt ihan putkeen kun animoinnissa oli jotain häikkää. Vaikka tein monta kertaa luurangon hahmolleni uudestaan ja uudestaan (vieläpä eri ohjeilla) en edelleenkään voinut sitä liikuttaa. Plus tekstuurit menivät päin kuusta.

Mutta mitä sain aikaiseksi:

Hahmon aseet. Tylsät tiedän, mutten ole koskaan aseita väsäillyt

Sitten ite hahmo. Ei lähellekkään alkuperäisiä suunnitelmia.

Kypärässä painikkeet sitten kommunikointiin.

Painikkeet mistä saisi aseet sun muut.

+Jonkin asteisen vihollisen ja tapahtuma paikan, mutten jaksa niistä ottaa kuvia koska niin tylsiä ja hutasten tehtyjä.

Tuota tehtiin se 2 kuukautta muistaakseen jonka jälkeen aloitettiin ryhmäprojekti (nimeltään Fail -projekti). Ideana muuten sama mutta ryhmässä. Ja tässä piti pitää kirjaa työtunneista ja tehdä laskelmaa paljonko tehdystä työstä velottaisi.

Noh ei sekään mennyt hyvin. 

Ei silleen että milloinkohan viimeeksi olen tehnyt ryhmäprojekteja? Joskus ala-asteella? 

Mitä sain aikaiseksi tossa toisessa projektissa:

Sain tuolla tietenkin tekstuuritkin tehtyä, mutta ne taisivat jäädä koulunkoneelle koska ei omalta löydy saati sitten muistikorteilta. Luurangonkin sain tehtyä, mutta koska tein skinnaamisen Blender ohjelmalla (ennen tehnyt 3DS Maxilla) en osannut animoida. Enkä syystä tai toisesta saanut tuota vietyä Maxiin.

Lisätään tähän ettei miulla ole hajuakaan mitä miun muut ryhmäläiset tekivät. Toinen kyllä lähti työssäoppimaan, joten ei vältämäti kerennyt tehdä mitään, mutta toisesta ei tosiaankaan hajua. 

Arviointi näille kummallekkin oli koulun viimosella viikolla (viikko 22). Itseäni ahisti liikaa, joten en saanut itteäni kouluun vietyä tuolloin. En sitten tiedä mitä olen noista arvioksi saanut. Wilmaan ei ole mitään laitettu joten voipi olle edessä koulun alkajaisiksi.

Täytyy kyllä sanoa etten mallennuksesta liiemmin enää pidä. Animaatio on kivaa, jos kaikki muut hommat on hoidettu ja itse pääsee vain animoimaan. Ei tarvii tehä mitään luurankoja saati laitella asetuksia kohdilleen.

Koodamista ei ole paljoakaan ollut (tai en ainakaan muista, kuten en monia muitakaan asioita), että siitä en sano mitään. Mutta mitä pelleilen Testi blogini koodin kanssa niin hauskaa/turhauttavaa se on.

:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:

Päätäni en ole käynyt selvittelemässä kenenkää kanssa. Eräs henkilö kyllä kuulemma aikoo minut kantaa koulukuraattorille/Psykologille/terkarille jos en itse mene. Siinäpähän yrittää tätä 60-70kg ruhoa kantaa joka huuta kuin pien sika. >:)

Mutta ei. Tosissaan minun pitäisi mennä jollekulle juttelemaan, koska jo pelkä ulos meneminen saa aikaan ahistuksen. Postit haen ehkä kerta viikkoon ja kaupassa käyn kerta kahteen viikkon. Tulee lähinnä noita nuudeleita ja kaurapuuroa syötyä kun niitä on tullut hamstrattua alkukesästä. Tulevat ulos korvista, muttei kaupassa viihdy niin tulee lähinnä juostua läpi.

Kaikki tämä on alkanut äitini mukaan sen jälkeen ku muutin. Kai se on tämän pienen paikkakunnan ongelma ettei voi sulautua niin hyvin väkijoukkoon. Kotona kun ei ole tätä ongelmaa tosiaankaan. Siel tuli mentyä ja tultu miten tahto. Sielläkään en kyllä pitänyt ihmisille rupattelusta.

Mutta syksyllä itteäni niskasta kiinni ja juttelemaan ammattilaiselle?

:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:~:

Mitäs muuta miulle kuuluupi?

Noh alkukesästä ainakin rahahuolia kun  ei kesätöitä irronnut mutta sekin on hoidossa sosiaalitoimiston kautta (toimeentulotuki). Ny pitää vaan miettiä mistä saan rahaa uusiin silmälaseihin. Nykyisillä näkö jo sitä luokkaa, että olis parempi pysyä pois auton ratista.

Pitää kattoa saako vielä heinäkuulta paljoanko tukea vai saako yhtään (ei tullut yhtään). Jos saan edes pari sataa niin saan uudet lasit. Jos en, niin noh, en saa uusia laseja ilman, että yritän saada lainaa pankista (vanhemmilla ei ole varaa). Ja koska ei ole tuloja niin en vältämäti saa edes pientä lainaa.

Pikavippejä en ota koska niissä korko on oikeasti jotain niin järkyttävää. Lukekaa niitä pieniä pränttejä, ihmiset!

Autoakaan en voi myydä koska ei ole ns. miun. Olen vain sen haltija, äitini taasen omistaja. Jos yritän sitä myydä niin äitini ottaa sen samantien takasin ja sit olen jumissa täällä metikössä.

Että tälläistä. Katsotaan milloin taas kerta palaillaa.