Kalenteri, Viikko 3

Viimeinen viikko. Vielä on pari päivää jouluun, mutta vielä on aikaa tehdä onneksi viimeiset jouluostokset.

Päivä 15

2017 luukusta tuli kasa punaisia omenia ja 2018 luukusta tuli violetti ruusuke.

Näidenkin omenoiden kanssa oli täkyjen kanssa ongelmaa, mutta askarteluveitsellä niistä pääsi eroon.

Ruusukkeen takapuolella on koukku josta sen saa roikkumaan vaikka hevosen suitsiin. Ruusukkeessa oleva kuva (hevosen pää), näkyy vain kun valo osuu siihen tietystä kulmasta. Sain samanlaisen ruusukkeen 2015 kalenterista, joten toinen näistä pääsee kokeiluun, että saako tuota kuvaa mitenkään parannettua niin että näkyisi melkein kaikista kulmista.

Kirja

15. kirjana on Muumipeikko seilaa joka kuuluu samaan sarjaan Päivän 1 ja Päivän 7 kirjojen kanssa.

Muumipeikko löytää Papan vanhan laivakompassin ja Muumit päättävät lähteä purjehtimaan. Muumit viettävät kivaa päivää uiden ja aarteita kalastellen, mutta meri alkaa myrskyämään ja kompassi jäi laiturille. Löytävätkö Muumit takaisin kotiin?

Tarina on jälleen kerran Riina ja Sami Kaarlan tuotoksia. Kuten aikaisemmatkin Muumipeikko -kirjat tämäkin on julkaistu kovakantisena luukkukirjana, jona tämä toimisi oletettavasti paljon paremmin.

Päivä 16

2017 kalenterista tuli (kumi)sukka ja 2018 kalenterista tuli kanivauva.

Sukka on samanlainen väriä lukuunottamatta, mikä tuli 2018 kalenterin päivästä 3.

Kani on hyvin maalattu silmiä taas lukuunottamatta. Jos ei kovin läheltä tuota katso, niin ei sitä huomaa. Valu on onnistunut, eli en joutunut veistä käyttämään.

Kirja

16. kirjana on Kuka leikkii langalla? .

Pikku Myy löytää lankakerän. Kuka sillä leikkii? Sen selvittääkseen Pikku Myy lähtee seuraamaan lankaa.

Tämäkin tarina on Riina ja Sami Kaarlan tuotoksia ja tämä on julkaistu aikaisemmin kartonkisena katselukirjana. Lopussa on taas pikku puuhia.

Päivä 17

17. luukuista tuli 2017 kalenterista koira ja 2018 kalenterista puomi.

Koirallakin, kuten edellisen päivän jäniksellä, on silmien maalit hivenen levinneet. Lisäksi kynnet ovat vähän poskellaan, mutta sitten taas ne on niin pienet, etten usko itsenikään paljon parempaan suoritukseen kykenevän. En tätä Schleichin sivuilta löytänyt joten rodusta ei ole varmuutta. Itselleni tästä tuli mieleen heti Papillon, tutummin perhoskoira.

Puomista ei ole liiemmin sanottavaa. Siinä on maalaus onnistunut ja muotista ei ole jäänyt pahempia saumoja.

Kirja

17. kirjana on Muumipeikko maalaa taulun.

Muumipeikko haluaa maalata taulun. Muumipapalta hän saa ideaksi maalata Niiskuneidin. Muumipeikko ryhtyy tuumasta toimeen, mutta maalaaminen olisi paljon helpompaa jos Niiskuneiti olisi mallina. Missäköhän hän on? Muumipeikko pakkaa maalaustelineen ja tarvikkeet ja lähtee Niiskuneitiä etsimään, mutta kun hän poistunut paikalta, niin Niiskuneiti saapuu etsien Peikkoa.

Muumipappa on ottamassa nokkaunia riippumatossa joten Niiskuneiti päättää hältä kysyä missä Peikko on. "Hän on maalaamassa sinusta taulua" vastaa Pappa ja Niiskuneiti ajattelee miten romanttista se on.

Ja sitten tapahtuu monen monta väärinkäsitystä. Saako Muumipeikko maalattua Niiskuneidin muotokuvan?

Tarinan on kirjoittanut Teemu Saarinen, kuvittanut Tuomas Mäkelä ja Värittänyt Filipp Mjod. Tarina sopii vanhemmilla iltasatulkemiseksi ja se on julkaistu aiemmin Muumit ja tekemisen taika -kirjassa.

Päivä 18

2017 kalenterista tuli loimi ja 2018 kalenterista tuli puomin telineet.

Ommel on loimessa muuten onnistunut, paitsi yhdessä kohtaa ruskea kangas ei ole ollut kohdallaan kun toi pinkki reunus on ommeltu tuohon kiinni.

Puomin telineissä näkyy hivenen muotin saumat, ja toisessa niistä eräässä kohdassa se oli sen verta iso, niin päätin vuolla askarteluveitsellä pienemmäksi. Mutta muuten noista ei ole liiemmin sanottavaa, hoitavat asiansa.


Kirja

18. kirjana on Muumin metsäseikkailu.

Muumilaaksossa on kesä ja Muumimamma puuhailee kasvimaallaan. Pappa vaan pötköttää ja muukin perhe vaan lötköttää, eikä kukaan auta Mammaa vaikka hän pitää mahat täytenä. Pappa tekaisee oman sankarilaulunsa ja sen innoittamana Muumipeikko päättää muuttaa metsään. Metsässä muumipeikko ihastelee metsän kasvustoa ja ruokaillessa hänen tulee ikävä Mamman ruokia. Sitten nouseekin myrsky ja sen jälkeen ollaankin eksyksissä. Kuka auttaa Muumipeikon takaisin kotiin?

Riimittelyn on tässäkin hoitanut Tuula Korolainen ja kuvituksen Kimmo Torvinen. Jokainen runolla on oma otsikkonsa, mutta kertovat yhtenäisen tarinan.

Päivä 19

2017 luukusta tuli riimu ja 2018 luukusta tuli pintelit.

Riimun metalliosat ovat aitoa metallia, joten niiden pitäisi tulla kestämää. Toista on ompelu varsinkin turparemmin kanssa. Toinen puoli on ommeltu kiinni vain yhdellä tikillä kun muut kohdat ovat ommeltu kahdella tai kolmella. Lisäksi en ole ihan varma, mutta poski/niskahihnan ompeleet ovat nurinkurin (ompeleen pää jäi näkyviin kun turparemmin kanssa jäi hevosta vasten). Tämä hoitui avaamalla renkaat joihin noi kankaan yhdistyivät ja kääntämällä ympäri.

Pintelit ovat kumia ja ne ovat takaa auki, että ne saa laitettua hevosen jalkoihin.

Kirja

19. kirjana on Missä kissa, Muumimamma? .

Muumimammalla on suloinen kissanpentu. Kun Muumimaamma sille aattelee antaa maitoa, niin kissaa ei ole missään. Mamma etsii sitä kaikialta, mutta pentua ei vain löydy. Onko se kadonnut lopullisesti?

Tarina on jälleen kerran Riina ja Sami Kaarlan käsialaa ja tämäkin on julkaistu aiemmin kartonkisena katselukirjana. Lopussa on jälleen pientä puuhaa.

Päivä 20

20 luukuista tuli 2017 kalenterista viimeinen pala aitaa ja 2018 kalenterista tuli lisää tarroja.

Aita on edelleenkin identtinen edellisten kanssa ja tarroista oisi voinut hevosen koivesta jättää tuon Schleich -nauhan pois.

Kirja

 20. kirjana on Muumipapan paras lahja.

Edellisenä yönä oli Muumilaaksoa huuhtonut sade. Sateen jäljiltä oli muumien pihalle jäänyt lätäköitä joissa pikkulinnut kylpivät iloissaan. Ai että, Muumimamma voisi katsella niitä koko päivä. Muumipapalla oli ajatuksena käydä pienellä kävelyllä ja mukaan lähtivät Muumipeikko ja Mamma. Hetken kun he olivat kävelleet, näki Mamma taas lätäkössä kylpeviä lintuja ja hän päätti istahtaa siihen hetkiseksi. Muumipeikko huomasi ruohikossa esiin pilkistävän sileän kiven, hota Mamma voisi käyttää istuimena.

"Näettekö? Kivikin voi olla hyvin tarpeellinen", Muumimamma tokaisi ja siitä Pappa sai ajatuksen. Kivestähän voi tulla enemmänkin kuin istuin. Mitä Pappa oikein suunnittelee ja onnistuuko hänen suunnitelmansa?

Tarinan on kirjoittanut Clive Alan, sen on kuvittanut Tuomas Mäkelä ja suomentanut Minna Vuorinen. Tarina sopii vanhemmilla iltasatu lukemiseksi. Tarina on julkaistu aikaisemmin Pieni Muumilukemisto -sarjassa sekä Muumit ja tekemisen taika -kirjassa.

Päivä 21

Viikon viimeisenä päivänä 2017 kalenterista tuli tarroja ja 2018 kalenterista tuli klassiset suitset.

Menen edelleenkin noitten tarrojen kanssa sillä linjalla, että oisi voinut tuon Schleich -nauhan jättää pois.

Suitset ovat päässet enemmän ja vähemmän kieroon ja tätä kirjoittaessa ne ovatkin suoristumassa Schleich Andu tamman ('09) päässä. Näissäkin metalliosat on maalaamatta, mutta mitä noita sarjoja katsoin niin aika harvassa ne on loppujen lopuksi maalattu.

Kirja

 21. kirjana on Muumien numeroleikkit.

Tarinassa muumit puuhailevat kaikenlaista ja samalla lasketaan 20:n. Tästä on vaikea kertoa samalla tavalla kuin noista muista tarinoista, koska näissä noi runot seisovat yksinään. Milloin rakennetaan 4 linnunpönttöä ja milloin kahvitellaan kahdeksan hattivatin kanssa. Keväästä talveen kulkee matka.

Riimittelyn on hoitanut Tuula Korolainen ja kuvituksen Kimmo Torvinen ja tämäkin on julkaistu kovakantisena kirjana.

Vielä pari päivää pitäis jaksaa puurtaa ja sitten saisi toivon mukaan vaan nauttia Joulusta ja perheen seurasta.

Alkaako sinulla lukija olla kaikki kondiksessa Joulua varten? Vai hoitaako sen kaiken joku muu vai eikö se ole ihan justiinsa?

©️Schleich

©️Moomin Characters™, Pixi, Tammi