Kalenteri: Päivät 7 - 12

Tässä kesti, kun tuli käytyä Mummon kanssa jouluostoksilla ja vietin hänen kanssaan sitten 12. päivän. :)

13. päivä meni sitten osittain lorviten ja pelaillen, kun netti taas katkeilee omiaan.

Päivä 7

Seitsemännen päivän luukusta tuli yksi aita lisää. Nyt niitä on kaikkiaan kolme (neljäntenä päivänä tuli kaksi kappaletta).

Kirja

Seitsemäntenä tarinana on Nipsun kivimuuri.

Muumilaaksossa kesä on lopuillaan, mutta Nipsu puuhailee omia salaisuuksiaan päivät pitkät. Kuumimpanakaan hellepäivänä hän ei ilmestynyt metsälammelle uimaan. Hän lähtee aamusta Muumimamman pakkaamaan eväspakin kanssa ja palaa vasta myöhään illalla. Muumipeikkoa ihmetyttää Nipsun käytös. Niiskuneidin kanssa he päättävät herätä seuraavana aamuna aikaisin ja seurata Nipsua tämän salaisuuden luoksen. Mikä on tämä Nipsun salaisuus?

Päivä 8

Kahdeksantena päivänä tuli Arabianhevosvarsa.

Tykkään hiirakon ja mustan värisistä hevosista, jos ei ole tullut jossain vaiheessa ilmi.

En tiedä tarkkaan miksi, mutta varsat tuntuvat olevan paremmin maalattuja kuin aikuiset. Vai johtuuko se vain siitä ettei niillä tuppaa olemaan pieniä yksityiskohtia maalattavana.

Nyt minulla on muuten Arabianhevosperhe. Tamma ja varsa on tämän vuoden kalenterista ja ori tuli vuoden 2017 kalenterista:

Kirja

Tarina kahdeksan on Iloiset uimarit.

Muumimamma on leipomassa ja koska sisällä on kuuma hän päättää avata ikkunan. Rannalta kantautuu kiljahduksia ja selvittääkseen mistä on kyse Muumipappa ottaa kiikarinsa. Vilijonkka on rannalla opettamassa lapsiaan uimaan ja kuullessaan tämän Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku Myy haluavat lähteä myös. Vilijonkan lapset istuvat vesirajassa ja katsovat silmät pyöreinä kun kolmikko hyppää veteen uimalelujensa kanssa. Niiskuneiti lupaa opettaa Vilijonkan lapsille uintiliikkeitä, mutta nämä eivät halua edes kokeilla. Saadaanko Vilijonkan lapset innostumaan uimisesta?

Päivä 9

Luu tuli yhdeksännen päivän luukusta.

Nurjalla puolella on vähän rypylää muovin syöttö kohdissa. Onko niille omaa termiänsä? Pitäisi kai

Kirja

Hulivilipäivä on tarina numero yhdeksän.

Niiskuneiti on pahalla tuulella ja tökkii kaurapuuroa lusikalla. Hän miettii miksi kaikki päivät ovat samanlaisia, työntäyteisiä, ettei leikille jää aikaa. Niiskuneiti heittää ilmoille idean päivästä jolloin voisi tehdä mitä haluaa, josta muut innostuvat. Joten Hulivilipäivä alkakoot! Muumipeikko, Niiskuneiti ja Nipsu leikkivät intiaania koko aamupäivän kunnes heille tulee nälkä. Muumimamma ei ole keittiössä, hellan tuli on sammunut ja aamiaistiskit odottivat edelleenkin tiskausta. Mamma löytyy lopulta lukemassa riippumatossa. Myös Mamma viettää Hulivilipäivää. Kuka nyt laittaa ruokaa?

Päivä 10

10. päivänä tuli Heinähäkki/Rehuhäkki.

Identtinen vuoden takaiseen verrattuna

Kirja

10. tarina on Muumipaikko ja rantahuijari.

Muumilaaksossa on unettava ja aurinkoinen päivä. Muumipaikko ikävystyi, koska oli niin rauhallista. Muumipaikko saa ideaksi lähteä etsimään hylkytavaraa rannalta Niiskuneiti, Nipsu ja Nuuskamuikkunen liittyvät hänen seuraansa. Rannalle päästyään he jakavat sen neljään yhtäsuureen osaan ja etsintä alkaa. Puolenpäivän aikaan he pitävät tauon ja keittävät kahvia. Paikalle laahustaa risaiseen viittaan pukeutunut salaperäinen otus, joka yrittää kaupata heille aarrekarttaa. Onko tässä jokin juoni?

Päivä 11

11. luukusta tuli tarroja.

Näissä on sama ongelma kuin vuosi sitten saaduissa eli Schleich -merkkilipukkeet.

Kirja

11. päivän tarina on Merirosvokapteenin aarre.

Syysmyrskyn riepotellessa lehtiä muumiperhe on kokoontunut kuistille öljylampun valoon juomaan vadelmanlehtiteetä. Muumipappa on innostunut taas muistelemaan hurjaa nuoruuttaan. Tälläisinä iltoinan Pappaa tekisi mieli lähteä uusiin seikkailuihin. Muumipeikkokin asiasta innostuu, mutta miksi ei nauttia kodin mukavuuksista miettii Pappa. Silloin tuuli paiskaa Muumipapan silmille merirosvohatun. Hattu kuuluu antiikkikauppias hemulille, joka on etsimässä merirosvokapteenin aarretta. Karttaan ei ole merkitty aarteen sijaintia ja koska sen hautaamisesta on kaksisataa vuotta aika, on helpompaa käyttää Muumipapan aikakonetta. Mikä voisi mennä pieleen?

Päivä 12

Luukusta 12 tuli erittäin pieni lintu (kerkesin tämän hukkaamaan jo kerran, joten saa olla sinitarrala kiinni Heinähäkissä).

Suurin ongelma on tuo valmistusajankohdan merkki ja sen koko. Se on puolet isompi kuin hevosissa (hevosista ei saa selvää numeroista) ja kuitenkin lintu on aikuisen hevosen turvan kokoinen.

Kirja

12. kirja pitää sisällään kaksi tarinaa: Kaikkein unettavimmat asiat ja Unta odotellessa.

Kaikkein unettavimmat asiat on kirjoittanut Johanna Sinisalo ja Tittamari Marttinen on kirjoittanut Unta odotellessa.

Ensimmäisessä tarinassa Muumipeikko, Niiskuneiti, Nipsu ja Pikku Myy ovat saaneet ideaksi nukkua yö Muumitalon ullakolla. He olivat leikkineet koko päivän ja vaikka he olivat väsyneitä heitä, Pikku Myytä lukuun ottamatta, ei uneta.  Muumipeikon tassut luulevat, että pitäisi olla vielä liikkeellä. Niitä pitää petkuttaa jotenkin. Miten kukakin saa unen päästä kiinni?

Toisessa tarinassa Muumimamma on laittamassa Muumipeikkoa nukkumaan, kun tämä ei saa unta. Tuuli ujeltaa nurkissa, puiden oksat kahisevat  ikkunan takana, mutta Mamma kääntää kaiken positiiviseksi. Montako asiaa on Muumipeikon mielen päällä?

Nämä tarinat ovat tähän asti olleet sellaisia joista aikuinenkin ihminen nauttii hyvillä mielin ja jaksaa lukaista vaikka useamman kerrankin. Tietenkin koko on oma murheensa. Sen huomaa hyvin kun lukee normaalia kirjaa ja sitten lukaisee yhden näistä. Itselläni silmien tottumiseen pienempää tekstiin menee jonkun aikaa.

Kuvien editoinnissa pitää näköjään hivenen parantaa, koska kirkkaudet vaihtelee aikasta paljon. Mikä on sinäsä jännä, koska on mahdollisimman samassa kohdassa aina kuvan ottaessa ja säädän yhtä paljon kaikkien kirkkautta ja silti osa on synkempiä kuin osa. Varmaan ongelma puhelimen  kameran käyttäjässä.

Mutta joo, nyt jatkamaan tuon toisen postauksen kirjailua.

©️Schleich
©️Moomin Characters™, Tammi