Kautta Teutateksen! Asterix & Obelix XXL 2

PS4:n pelikirjastossa kaksi peliä vähemmän pelaamista odottamassa.

Tuli nimittäin pelattua viikolla 29 Asterix & Obelix XXL 2 ja 3. En ymmärrä miksen niihin tarttunut aikaisemmin, koska hauskoja ja lyhyitä (5-7 tuntia). Tai no, XXL 2 oli ainakin hauska, mutta oli XXL 3:ssa kuitenkin puolensa. Tässä postauksessa käsittelen vain XXL 2:ta. XXL 3 käsittelevä tulee myöhemmin.

XXL 2 on remaster versio vuonna 2006 ilmestyneestä Asterix & Obelix XXL 2: Mission: Las Vegum -pelistä. Joten osalle voi olla vanha tuttavuus, itselleni ei (itse en vuonna 2006 juurikaan videopelejä pelannut, muuta kuin satunnaisesti ensimmäisellä PlayStation -konsolilla).

Kuten aina Julius Caesar juonii Voittamattoman gallialaiskylän päänmenoksi. Tällä kertaa hän on tietäjän parran mitan päässä voitosta. Akvavitix on tämän takia kutsunut tietäjäystävänsä Suchafussin, Battermixin ja Kerosenen kokoukseen keskustelemaan asiasta.

Tämä on kuitenkin juoni ja Akvavitix vannoo uskollisuutta Caesarille ja lähtee tämän mukanaan Las Vegum teemapuistoon.

Roomalaisagentti Sam Shieffer on katsellut meininkiä piilosta ja käy kertomassa asiasta Asterixille, Obelixille ja kylän päällikölle Aladobixille. Tästä tietenkin alkaa Asterixin, Obelixin ja Idefixin seikkailu Roomaan selvittämään onko Akvavitix pettänyt heidät.

Peli alkaa cutscenellä, joka omasta mielestäni oudosti asetettu kehyksiin sen sijaan, että se olisi automaattisesti koko näytöllä. Sen kuitenkin saa koko näytölle ainakin PS4 konsolilla painamalla ensimmäiseksi ⅹ-painiketta ja sen jälkeen Δ -painiketta. ◻️-painikkeesta voi halutessaan cutscenet ohittaa. Huomasin itse tämän ominaisuuden vahingossa pelin puolessavälissä.

Las Vegum teemapuisto koostuu kuudesta alueesta: Lutetia, Venitia, LuckSore, WCW, Pirate island ja SeizeUs Palace. Jokainen paikka pitää sisällään kaksi haastetta (hakkaa määritetyn ajan sisällä kaikki roomalaiset), neljä postikorttia ja viisi timanttikypärää. Lisäksi jokaisen alueen kaupassa on eri figuurit ja jokaisen alueen kauppaan tulee lisää ostettavia tekniikoita ja päivityksiä. Tietenkin kaupoista voi myös täyttää elämät ja ostaa lisää suojaa iskuja vastaan. Ja näitä ostellaan, milläs muulla kuin, roomalaisten kypärillä.

Peli pyöri ainakin omalla kohdallani hyvin, mitä kerran jouduin tahallani kuolemaan, koska WCW:n taisteluareenalla, jossa piti heittää roomalaisia maalitauluihin ja niiden edessä oli nousevat seinämät, niin itsellä kävi kyseisessä kohdassa niin etteivät nämä seinämät ilmestyneet. Niiden hitbox oli kyllä latautunut, mutta itse seinämät eivät. Tehtävä oli hivenen liian vaikea siinä vaiheessa. Lisäksi musiikit välillä pyörivät oudosti. Kun tappeluun meni, meni ääniraita hiljaiseksi ja kun oli tappelun saanut hoidettua, alkoi sitten taistelumusiikki soida. Tälläistä tapahtui kuitenkin onneksi vain parina kertana. Musiikit omasta mielestäni sopivat peliin ja toivat hyviä muistoja lapsuudesta ja Crash Bandicoot:n ja Spyron pelailuista (sun muista 3D tasohyppelyistä mitä tuli pelattua).

Kuitenkin vanhana lyriikka -videoiden tekijänä ärsytti tekstityksien ajoitukset ja niiden puuttuminen kokonaan ihan viimeisestä kohtauksesta. Oma kuulo-englantini kun kuitenkin on mitä on, niin ne tekstitykset ovat aina kivat (niin ymmärtää ainakin osan vitseistä). Tämä tekstityksien ajoittaminen tuppaa olemaan nykyään aika usein ongelmana (tai sitten pelaan vain sellaisia pelejä).

Enemmän harmaita hiuksia aiheutti kuitenkin kamera joka jäi välillä seiniin ja muihinkin esineisiin jumiin. Varsinkin taisteluiden aikana tämmöinen osaa olla ärsyttävää. Välillä kamera oli niin junturassa, että piti vaihtaa Asterix:n ja Obelix:n välillä kumpaa ohjaa, että sen kameran sai pois jostain seinän takaa.

Ohjaus oli kuitenkin mukavan simppeliä joihinkin nykyaikaisiin peleihin verrattuna. Saa halutessaan hakata melkeinkö vain yhtä painiketta aivottomasti. Melkeinkö tulee siitä, ettei kaikkia roomalaisia voi hakata vain ◻️-painikketta hakkaamalla (ainakin vielä Normaalilla vaikeustasolla). Esimerkiksi ilman Taikajuomaa epäkuolleita roomalaisia ei voi päihittää muuta kuin käyttämällä ⅹ+⚪ -yhdistelmää (tai ainakaan itse en ole onnistunut). Osa roomalaisista on ihan vanhoja tuttuja, kun osaan on sitten ammennettu inspiraatiota muista videopeleistä. Sentäs saa uutta hakattavaa aina vähän väliä, ettei tarvitse pelkästään samoja vanhoja naamoja mäiskiä.

Ja mäiskimistä on paljon. Vaikka pelissä onkin pieniä pulmapähkinöitä, niin suurin osa pelin etenemistä estävistä esteistä on ovien eteen ilmestyvät punaiset seinämät, jotka katoavat vain kun olet päihittänyt määritetyn määrän roomalaisia. Joko lyöt roomalaiset taivaan tuuliin tai heität niitä maalitauluihin/kuoppiin. Aina välillä vasempaan alakulmaan ilmestyy "mini-haaste": saat palkinnon kun hakkaat lahjapaketilla merkatun roomalaisen haasteen määrittämällä tavalla. Palkintona voi esimerkiksi olla Asterixilla Taikajuomaa.

Plussaa siitä Asterixin ja Obelixin moduulit saa vaihdettua heidän XXL2 ulkonäöstä ihan perinteiseen sarjakuvien mukaisiin. Tietenkin harmiksi vaikka muuttaisit ulkonäön, niin cutsceneissä käytetään silti XXL 2 moduuleita.

Mutta kuitenkin loppujen lopuksi Asterix & Obelix XXL 2 on ainakin itseäni viihdyttävä toimintaseikkailu, yhdessä yksien lapsuuden suosikkieni. Aina välillä sai nauraakin ääneen. Tietenkin XXL 2:n remasteroinnissa olisi paljon parantamisen varaa, onhan meillä esimerkkejä kauniimmista remasteroinneista (omalla listalla Spyro ja Crash Bandicoot). Tietenkin jos ei ole OSome Studiolla välineitä saati laitteita, niin eihän sille mitään voi.

Tulen tämän tulevaisuudessa pelaamaan varmasti uudelleen läpi kokeillen Hard vaikeustasoa.

Ja sitten loppuun vähän pelailua:

Katsotaan onko seuraavalla kerralla XXL 3:n vuoro vai heitänkö tähän väliin jonkin muun postauksen (kulkekaa paketit, kulkekaa!). Mutta sen näemme kun sen aika on.

Se olisi ensikertaan!