Syksyn kuulumisia

Koska toisen postauksen kirjoittamisesta ei tule mitään, niin vaihampa vähän raiteita. Ei sillä, että tämäkään postaus suju sen paremmin. Taas vaihteeksi sellainen aika vuodesta.

Syksy mennyt vauhdilla ohi ja vuoden loppu lähestyy. Mutta mihin aika on mennyt?

Tietenkin ryhmissä tullut käytyä milloin jaksanut herätä, mutta muuten lähinnä kotona istuen. Tietenkin sinnekin tuli maskisuositus, mutten tule sinne tällä hetkellä pääsemään ennen kuin ehkä viimoisella viikolla ennen joulua. NettiUra-valmennus alkoi 23. päivä ja kolmen viikon ajan pitää istua viitenä päivänä viikossa klo 9-15 Teams -kokouksessa, joten päällekkäin menevät. 

Ainakin tähän mennessä ollut "tuttua kauraa" valmennuksessa käydyt asiat toisen asteen koulutuksista sekä kuntouttavassa työtoiminnassa, eli CV, omien ominaisuuksien kartoittamista, työnhakukirjeen rustaamista sekä Linkedin ja Facebookin työnhakuryhmät apuna työnhaussa. Vaikka tosiaan tuttua, niin hermot kyllä palaa esim. hissipuheen kanssa (mikä piti olla kirjoitettuna JA videona ja vihaan olla kameran edessä) ja oma jaksaminen ihan lopussa jo tämän ensimmäisen viikon jälkeen. Ehkä ihan ymmärrettävää, jos kaikista tehdyissä persoonallisuustesteistä olen ollut 94-100%:sti introvertti?

Mutta kuitenkin, mennään vähän taaemmaksi syksyssä.

Jouduin uusimaan hiiren syyskuussa. Vanhasta Steelseries Rival hiirestäni (joka joulukuussa 2015 hankittu) hajosi rullapyörä ihan lopullisesti. Alkuun alkoi rulla hyppimään rullatessa, mikä ei alkuun haitannut koska sitten vain klikkasi rullalla ja selasi sivustoa hiirtä liikuttamalla. Mutta pian sen jälkeen hajosi pyörä, niin ettei se reagoinut yhtään vaikka kuinka sillä klikkasi. 

Tuli päivitettyä se sitten Steelseries Rival 600 -malliksi. Vaikka kuvassa on johto irti, niin kyseessä on kuitenkin ihan perinteinen usb-hiiri, eikä langaton versio. Hiiri ollut hyvä ja mukava kädessä, mutta se on sairaan äänekäs. Jos mikrofonini on käden mitan päässä hiirestä ja poimii äänen kuin olisi suoraan vieressä, niin ääntä piisaa. Lisäksi kuuluu Steelseries Elite Prism:n läpi kuin ei mitään olisi välissä. En muista oliko edellinen Rivalini noin äänekäs alussa, mutten jotenkaan usko. Kaipa sitä osuu paremmin vihuihin, jos hiiri pitää kovempaa ääntä. :^D 

Koneeseen tuli myös hankittua lisää RAM:a, vaikka uuteen on säästöhommat täydessä vauhdissa. Tuli päivitettyä se sinne 16GB:hen ja nyt taas jaksaa puuskuttaa etiäpäin hivenen vauhdikkaammin. Lisäksi voin jopa tehdä tällä koneella jotain kun renderöi videota Vegas Pro 15:sta. Kauan sitä jaksokin sillä 8GB:lla. 

Tullut Vermintide 2:hta kokeiltua hivenen ns. uudella setupilla ja vähän paremmin jaksoi pyöriä. Tietenkin ongelmana edelleenkin minun ulospotkimiseni kentästä ja liittymään pääset takaisin vain jos käynnistät pelin uudelleen. Ja jos pelataan niin että sisarukseni liittyvät minuun, niin potkii molemmat ulos ja silti miun pitää käynnistää kone uusiksi, että pääsevät liittymään takaisin. Voi olla koneessa itsessään jokin ongelma sillä välillä kun päivittelet ohjelmistoja ja käynnistät koneen seuraavan kerran, menee tilapäiseen profiiliin, josta pääsee eroon vain palauttamalla järjestelmä edelliseen varmuuskopioon.

Pelien puolella tullut koko sisarus poppoon kanssa pelattu lähinnä Minecraftia omalla serverillämme. Sekin kyllä mennyt lähinnä siihen, että kaikki vaan puuhaa omiaan ja nuorimmaiset, Minecraftissa kokeneemmat, suunnittelevat milloin mitäkin automaatiota. Välillä käydään urkkimassa, että mitäs muut ovat saaneet aikaiseksi. Mutta hauskaa se kuitenkin on.

Tuli syksyllä hankittua myös konsoleille kokeiluun yksi HDMI kytkin (PS4 ja Switch). Televisiossa vain kaksi HDMI:tä ja välillä tekee mieli pelata taas Guitar hero pelejä, mitkä Wiille hankittuja, niin pitäisi vähän väliä olla irrottelemassa PS4:n tai Switch:n HDMI johtoa ja liittämässä sitä WiiU:hun. Nyt ei tarvitse sitä enää tehdä.

Tietenkin PS3 nyt sitten ainoa jonka takia pitää HDMI:tä irrotella, mutta se korjaantuu toisella kytkimellä tai kylmästi AV -kaapelilla. 

Syksyllä sain myös opetella kitaran kielten vaihdon, kun Pacificasta paukahti e-kieli poikki (ohuin kieli). Vaihdoin siinä sitten kaikki, koska alkuperäiset kielet ja kulumaa kuitenkin, ja kahden tunnin kiroilun jälkeen virittäessä uusi e-kieli päätti sitten paukahtaa tallan päästä poikki. Tietenkään ei ollut älynnyt ostaa varuiksi toista, vaan jouduin odottamaan seuraavaan päivään kunnes pääsin ostamaan uuden. 

Kielten "solminnat" ovat rumia kuin petolinnun pyrstö, mutta niin on tekijänsäkin. Mutta jos ei muuta niin opinpahan ainakin jotain uutta vaikka laadusta ei mitään takeita. Ainakin saan vireeseen ja Rocksmith tunnistaa soinnut yhtä hyvin kuin vanhoillakin kielillä, niin kaipa ne ihan sointuvasti ovat. Tietenkin oilisin voinut viedä kitaran F-musiikkiin ja pyytänyt siellä vaihtamaan kielet, mutta miten sitä muuten oppisi. Parit laastarit kyllä tarvitsin sitten jälkikäteen vasempaan käteen, mutta mitäs pienistä.

Lokakuussa tuli saatua iskältä pari aikaista "joululahjaa". Lainausmerkeissä sen takia,  että ideoin niistä kuitenkin hälle jo kesällä ja antanut mitat sekä olen tiennyt hänen niitä työstävän. Kyseessä siis purettava Light box ja pyöröalusta (pyörii ja on alusta => pyöröalusta).

Pari vuotta minulla on ollut käytössä pahvilaatikosta tehty Light box, mikä ollut lähinnä vain tiellä kun käyttöä ei ole ollut. Kuitenkaan mistään pienestä härpäkkeestä ollut kyse. Lisäksi kokonsa takia ottanut osumaa milloin mistäkin, niin kestävyys muutenkin vähän ongelmana. Hyvin se on kuitenkin palvellut palveluksessa olleen ajan. En muista enää mistä alunperin bongasin ohjeet pahvisen tekoon, mutta kiitokseni sinne suuntaan (suomalaisesta valokuvablogista kyse, mutta voipi olla joku noista 10 piilotetusta blogista jotka lukemistossani ellei sitten kokonaan poistettu).

Tietenkin koska suht uusi niin vähän on vastahakoisuutta kokoamisessa. Kunhan osat asettuvat niin toivoisi helpottavan. Lisäksi pitää vielä ehkä kehitellä tuon alustan reunaan jonkinlainen merkintä systeemi että tietää vähän paljonko tullut käännettyä. Mutta sitten taas ei vältämättä pakollista näin ensimmäisen testauksen jälkeen.

Vaikkakin sain uuden Light boksin ja ekstrana pyöröalusta, niin tänä vuonna en aio järjestää joulukalenteria. Kuitenkin oma jaksaminen tämän blogin kanssa, ja ylipäätään, on mitä on. Olen kuitenkin ostanut itselleni Schleich 2020 joulukalenterin, joten nyt minun pitää vain päättää avaanko sen omineni vai jätänkö ensivuoteen. Tietenkin jos avaan omineni, voin silti ottaa luukkujen sisällöistä kuvia ja arkistoida odottamaan ensivuotta tai sitten antaa sen vaan olla. 

Tietenkin, jotkut voi ajatella että mikä järki edes hankkia kalenteria jos ei avaa, mutta onhan se kivempaa avata useampi kalenteri samaan syssyyn.

Tietenkin tänä vuonna oli myös toinen ideakin kalenteriksi, mutta se idea ei oikein toimi itseni kanssa, koska perustuisi muistoihin ja koska muistini on yhtä reikäjuustoa, niin sai sekin jäädä.

Muttasta joo. Eiköhän tämä ollut tässä. Loppuun vielä musiikkia ja katsellaan, jospa ensikerralle saisi kirjoiteltua tuon toisen postauksen.

Mutta ensi kertaan!