Ugiza's Life

Kun aloin tätä kirjoittelemaan julkaisu muotoon on perjantai 1. maaliskuuta. Olen pari edellistä päivää hoitanut vain RT:n juttuja, joten olisi varmaan aika tehdä tällekin puolelle jotain. Ja ei tämä ei ole yksi niistä kolmesta jotka ovat olleet työn alla ties kuinka kauan. Tähän tuli vaan idea kun olen täällä melkein viime vuodet kertoillut vain negatiivisia olotiloja, niin voisi kerätä tälläisen vähän mukavamman luettavan. Olen taas menettänyt terän kuvien ottoon, joten omia ei tässä ole paljoakaan ja ne mitkä on omia niin huonolaatuisia. Vanhimmasta uudempaan mennään eli aloitetaan Bumblebeen Yksityisnäytöksestä! Finnkinon Facesta löytynyt juliste Eli käytiin kolmeen pekkaan äitini ja pikkusiskoni kanssa katsomassa uusi Transformers elokuva Bumblebee 22.1.. Ja ei me ei ostettu kaikki 139 paikkaa, vain koska kyseessä oli tiistai-ilta niin sinne ei tullut meidän lisäksemme yhtään ketään. Miten ihanaa on nauraa ääneen leffateatterissa eikä tarvitse murehtia häirit...

Venähtänyt taas vaihteeksi kirjoittelu. Tällä hetkellä olisi työn alla kolme blogitekstiä, mutta olen niiden kanssa jotenkin ihan kokonaan lukossa. Ei taas vaihteeksi saa jotenkaan kirjoitettua ajatuksia alas tai sitten ajatukset karkaavat ihan toisiin asioihin. Viimeaikoin on kyllä tuntunut siltä etten oikein muutenkaan saa pidettyä ajatuksia kasassa saati keskityttyä mihinkään. Kitaransoiton harjoittamisestakaan ei tule mitään ku ei pysty keskittymään. Tuntuu että pitäisi olla koko ajan liikkeessä. Paikallaan istuminen ahdistaa, mutta sitten taas ulos meneminenkin ahdistaa. Oon ihan jumissa. Tuntuu ettei nukkumisestakaan tule mitään vaan herään aamuisin ihan sairaan väsyneenä enkä välttämättä herää herätyksiinkään ajallaan silloin kuin pitäisi. En vaikka minulla on erittäin kirkas herätysvalo ja kelloradion äänenvoimakkuus on kovalla. Mutta  ehkäpä tämä tästä joku päivä helpottaa. Joten heitän tämän 3 asiaa -haasteen tähän väliin, johon ei tarvitse paljoakaan keskittymistä...

Hyvää myöhäistä Joulua kaikille! En ole kerennyt nyt pariin päivään edes istahtamaan koneen ääreen, tai jos olen kerennyt niin se on ollut erittäin lyhyt istunto. Kalenteri on saatu päätökseen, joten paneututaanpa noihin viimeisiin päiviin. Lopussa vielä löpinää siitä mikä tässä hommassa oli ideana ja miten omasta mielestäni siinä onnistuin.

Viimeinen viikko. Vielä on pari päivää jouluun, mutta vielä on aikaa tehdä onneksi viimeiset jouluostokset.

Nyt on sitten toinen viikkokin jätetty taakse. Ollaan yli puolenvälin jouluun. Missä minä näitä oikein rupean säilömään?

Ensimmäinen viikko on jo joulukuuta takana ja vielä on kaksi viikkoa jäljellä. Kuten ylläolevasta kuvasta näkee niin paljon on kaikkea jo saatu. Mutta käydään noita tarkemmin läpi. Oh, esineiden nimet olen sitten poiminut ihan Schleichin Horse Club -sivuilta . Että en ole repinyt omasta päästäni vaikka olisin kirjan perusteella noita välineitä nimennyt.

Vastahan minä tuon edellisen postauksen kirjoitin ja siitäkin on jo muka reilu kuukausi aikaa. Siis mihin tämä aika menee? Mitä lähemmäs vuoden loppua päästään sitä nopeammin aika tuntuu menevän. Lapsena se oli ihan toisin päin. Joulu ei tuntunut tulevan koskaan saati sitten oma syntymäpäivä. Nykyään tuntuu, että jos ihmiset eivät tulisi Howrsessa onnittelemaan niin en edes muistaisi omaa syntymäpäivääni. Olen tähän blogini teemaan tykästynyt vaikka tässä olisikin paljon sellaista mikä voisi olla toisin. Onneksi on paljon ihmisiä jotka ymmärtävät koodaamista paljon paremmin kuin minä ja ovat halukkaita antamaan ohjeita ja neuvoja miten saan tehtyä jonkin tietyn asian. Tietenkään hekään eivät kaikkea osaa, tai pysty koska koodi tehty niin vaikeaksi. Ja itekin onnistun jotain tekemään ihan itsekin jos kyseessä simppeli toimi (miksi esim. share painiketta ei voinut olla näkyvissä blogitekstin jälkeen automaattisesti vaan piti koodista mennä muokkaamaan?). Paljon on ollut apua sivun...